Hei rakas ystäväni, se josta mä tänne oon kirjottanu, se joka yritti päättää elämänsä..

Tiedätkö, välillä mulla on vaikeaa.. Välillä mä en tiedä mitä mä sulle sanoisin.. En voi katsoa suo silmiin, kun sä katsot muo, koska en pysty sanoo sulle mitään.. Mä en tiedä mitä sä odotat mun sanovan, en tiedä mitä sä niinä hiljaisina hetkinä ajattelet.. Sinä et ole enää sinä..

Kerran, tänään, sä nauroit ja hymyilit mun ja meidän kavereiden kanssa.. Sä nauroit ja juttelit, ihan kun olisit taas palannut meidän luokse, mutta sä et oo  meidän kanssa aina.

Ennen mä luulin ymmärtäväni sua, tosissaan luulin, mutten mä tainnut suo lainkaan tuntea.. Aika hassua, tunnettu toisemme kuitenkin jo yli 15 vuotta.. No, mä toivon todella, että sä vielä palaat meidän luokse, henkisesti, ehkä se tapahtuu seuraavalla viikolla tai jo huomenna kun mä tapaan sut...