Lukioelämää osa 2<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Päivä ennen koulujen alkua

10.8.2008

Tuona kyseisenä päivänä en hirveästi koulujen alkua ehtinyt stressailemaan, koska vielä viimeisenäkin lomapäivänä olin töissä tiskaajana eräässä ravintolassa iltaan asti. Mutta kun tulin töistä kotiin aloin vasta käsittämään, että huomenna se todellakin alkaa, opiskelu lukiossa.

    Tietysti 16-vuotias tyttö alkaa ensimmäisenä murehtia vaatteitaan.. Ainakin minä aloin. Sitten aloin stressaamaan itse kouluun menoa, koska oli luvattu rankaa sadetta. No, pitkän ajan pohdiskeltua päädyin mopoon.. Sitten tulikin kaikkien muiden murheiden vatvomisen aika.. :D

 

Ensimmäinen koulupäivä

11.8.2008

No, kuten Pekka Poutakin varmaan oli ennustanut, poudasta ei ole tietoakaan maanantaina.. Aamulla satoi kaatamalla!!  Nopeasti yritän päästä mopolla koululle, mutta mihin törmäänkään… RUUHKAAN.. Ruuhkaan meidän 10 000 ihmisen kaupungissa, jossa on yhdet liikennevalot. Minä seison mopon kanssa sateessa ja odotan viidet valot jotta pääsen läpi... Tämä odottaminen siis johtui siitä, että edessäni oli PALJON autoja!!  Siis ei tietenkään yhtä paljon kuin esim. Turussa ruuhka-aikaan, mutta paljon verrattuna kaupungin kokoon ja siihen minkä verran ihmisiä yleensä ”keskustassamme” liikkuu.. (Oho! Olen tainnut juuttua tähän ruuhka-asiaan (johtuu siitä, että tämä aiheutti lievää ketutusta)..)

   No, koululle saavuin märkänä ja menin sitten kavereiden kanssa kokoontumispaikalle ja olimme hieman.. Öh... Vaivaantuneita. No, tältä paikalta lähdimme ryhmänohjaajiemme mukana luokkiin jossa meille kerrottiin yleisiä asioita ja hieman tutustuimme toisiimme, sain jopa muutaman uuden tuttavuuden vanhojen lisäksi. :)

   Iltapäivän tunneilla alkoi ja arkinen aherrus (mitä kylläkin kesti vain kaksi tuntia).. Mukaan päivään mahtui paljon hyviä asioita ja joitakin järkytyksiä(järkytykset liittyivät ehkä enemmän opettajiin;>)

   Mutta päivästä jäi oikeastaan vain hyvä maku suuhun! Tunnit ovat ehkä rankempia ja mennään kovalla tahdilla, mutta välitunnit ovat paljon rennompia ja mukavampia.. Johtuuko se sitten henkisestä kasvamisesta (oman ja muiden) vai omasta valinnasta koulutuksen suhteen?